miten kävi ratsastuskoulun kanssa?

No hyvähän se oli! Tutustumiskäynti oli loistava ja tallilla oli niin iloinen meininki, ettei siitä voinut olla tykkäämättä. Varasin sitten heti kokeilutuntia ja viime torstaina köröteltiin taas kohti Vihtiä. Pääsin mukaan ihan sopivan tasoiseen ryhmään ja opettaja oli ihan kivan oloinen myös. Osasi vaatia ja kannustaa. Ratsuna minulla oli tallin kiltein ja laiskin ruuna. Ja voi olla, että on muuten korkein hevonen, jolla olen koskaan ratsastanut! (Melkein huimasi selässä.)

Pieni miinus kuitenkin siitä, että vaikka tuntilistaan oli merkattu, että tallitytöt opastaisivat minua, jouduin kiireessä laittamaan hevosen yksin. Ei siinä, kyllähän minä osaan, mutta oli hieman epävarma fiilis esimerkiksi pinteleiden kanssa. Laitoin hevoselle pintelit, kuten olen oppinut ja ihan oikein ne olivat, mutta pinteleiden käärimistapoja ja käyttötarkoituksiakin voi olla monia. Sain tuntikaverilta onneksi hieman jeesiä muuten ja ehdin muiden mukana maneesiin. Lähinnä siis jännitti, saanko pintelit "pääteltyä" niin, etteivät ne aukea kesken menon, niissä kun ei ollut tarroja, kuten yleensä olen tottunut.

Tunnilla treenattiin täsmällistä hevosen hallintaa ja avotaivutusta. Täsmällisellä hallinnalla tarkoitan sitä, että hevosen ei kuulu päättää siitä, mistä kohden se kentän/maneesin kulmassa lähtee kääntymään tai missä kohden se kävelee. Siispä välillä ratsastettiin erittäin hitaasti ja syvälle kulmiin ja välillä päädyt ratsastettiin isoina kaarina ja kaviouran sisäpuolella. Avotaivutuksessakin painotettiin sitä, että maltettaisiin ratsastaa se taivutus loppuun saakka, eikä karata takaisin uralle liian aikaisin hevonen S:n mallisena. Onnistuin kivasti avotaivutuksissa! Tunnilla laukattiin myös yllättävän paljon, joten kyllä tuntui parina seuraavana päivänä kropassa. D:llä kun ei nyt talvella kärsi laukata pikkukentällä ollenkaan.

Edelleen on ongelmaa jalustimien kanssa. Aargh! Ne liikkuvat kohti kantapäätä, mutta onneksi yleensä auttoi mielikuvaharjoitukset. Ajattelen siis jalkaa pitkänä ja polvea painavana. Muistin jopa ennen tuntia kotona venytellä jalat, mutta en osaa sanoa, oliko siitä loppujen lopuksi hyötyä ja missä asiassa. Eivät ne venyttelyt silti turhia ole ja pitäisikin muistaa joka kerta ennen ja jälkeen ratsastuksen jalat venytellä. Lonkan koukistajat olivat kyllä kireät!

D:n omistaja löysi meille ratsastuksenopettajan ja tänään olisi hänellä ensimmäinen tunti. Saan sitten informaatiota, on tämä opettaja hyvä juuri meille. Mikäli on, saan minäkin siis ottaa D:llä tunteja. Tämä tulisi paljon edullisemmaksi kuin viikkotunnit ratsastuskoululla, joten elättelen toiveita, että opettaja olisi hyvä. Jos opettaja ei ole D:n omistajan mieleen ja etsinnät jatkuvat, taidan varata tuonne Vihtiin muutaman tunnin lisää! Ja vaikka pääsääntöisesti D:llä tunteja ottaisinkin, ajattelin, että voisin joskus käydä irtotunneilla tuolla Vihdissä. Pääsisi ratsastamaan muillakin hevosilla.

Tyytyväinen fiilis. Hevoshommat alkavat olla kondiksessa täällä etelässäkin!

jännän äärellä

Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Minun on mentävä oikeasti opetustunneille. Ei siis satunnaisia irtotunteja muutaman viikon välein vaan säännöllisesti. En viihtynyt edellisellä ratsastuskoululla niin hyvin, että vakkaritunneille sinne lähtisin, joten nokka kohti Vihtiä! Menen siis tutustumiskäynnille eräälle tallille tänään. Päädyin tähän talliin päiväkausien googlaamisen jälkeen ja tunneilla näyttäisi olevan hyvin tilaakin. Lisäksi hinnat vaikuttivat vähän sopivammilta minulle kuin ihan täällä pääkaupunkiseudun vilinässä.

Sinänsä tämä on outo tilanne. Että pääsee oikein valitsemaan, minne tallille tunneille menee. Reilu kymmenen vuotta sitten kotipuolessa ei paljon valinnan varaa ollut. Silloin olikin tärkeää, että kunhan vain pääsi jonnekin ratsastamaan. Ei niin muusta väliä. Nyt haluaa rahoilleen vastinetta. Hyvää opetusta, jolla toivoisi myös edistyvänsä. Ja paikan on tunnuttava kivalta! Siksihän minä nytkin uutta paikkaa etsin. Toivotaan, että tänään löytyisi vakkariharrastuspaikka! D:tä käyn silti entiseen malliin hoitamassa kahdesti viikossa. Kunhan kevät tulee, niin saan ottaa tunteja myös D:llä. Mihin tässä enää omaa hevosta tarvitsee, kun on näin mahtava hoitodiili?

taistelu takareisien puolesta

Kävin tiistaina hierojalla ja valittelin alaselkäkipuja sekä kiputuntemuksia vasemmassa jalassa, joista kärsin joululomalla liiallisen autossa istumisen vuoksi. Hieroja päätti hieroa pakarat ja takareidet ja sus siunatkoon, kävi kipeää! Sekä pakarat, että takareidet ovat sellaisessa sementtijumissa, että oksat pois. Onko siis ihme, että ratsastus kärsii, jos suurin osa kropasta on jossain selittämättömässä jännitystilassa 24/7? Ehkä täytyy alkaa varata hieronta-ajat kokovartalohieronnan mukaan (good bye my money)... Ponkaisin tietysti seuraavana päivänä hevosen selkään ja yritin tunnustella, oliko fiilis erilainen. Ehkä se vähän oli. Asiaan vaikutti varmasti myös se, että olin taas päntännyt istuntaa teoriassa ja huonon kentän vuoksi lähinnä käveltiin, joten pystyin keskittymään enemmän itseeni. Pitäisi vain muistaa venytellä jalkoja ennen ja jälkeen ratsastuksen, mutta eipä sitä siellä tallilla muista, viitsi ja ehdi. Tekosyitähän ne vain ovat. Toki kintut voisi venytellä jo kotona.

Kenttä ei kuitenkaan ollut katastrofaalinen. Hieman jäätä oli vain toisessa päässä, joten toisessa päässä otin lyhyet ravipätkät, jotka yritin ratsastaa mahdollisimman hyvin. Viimeinen pätkä oli ihan kelpo suoritus, joten siihen oli hyvä antaa pitkät ohjat. Pitäisi saada aikaiseksi mennä ratsastustunneillekin, mutta jostain syystä tunnen oloni epämukavaksi ratsastuskouluilla. Oli nimittäin puhe, että kun lumet sulaa, voisin ottaa tunteja D:llä! Sitäkin ennen sitä valvovaa silmää tarvitsisi.

ekat talleilut 2017

Tällä viikolla olen siis päässyt taas heppailemaan joululomailun jälkeen. Tiistaina meni ylitöiksi ja J:lläkin kesti töistä tulo, joten olin tallilla vasta kuuden jälkeen. Yritin tehdä tallihommat nopsaan, että olisi päässyt ratsastamaan, mutta ihan avuttomaksi sähläämiseksi meni tallityötkin. Siispä vain harjasin D:n. Tarkoitus olisi ollut ihan vain käveleskellä sen kanssa. Ilmeisesti loman jälkeen tarvitsisi vielä lomaltapalautumisloman, sillä mihinkään ei voi keskittyä ja pää on ihan sekaisin. Ajatuksia tulee ja menee ristiin rastiin ja hetki sitten päässä ollut ajatus unohtuu. Unohdin D:lle varmaan riimunkin päähän yöksi, vaikka tapana on ottaa se pois karsinassa, ellei sitten joku tallille vielä jäänyt sitä ottanut pois. Huoh. Onneksi siihen ei kuole. (Olen silti todennut, että kaikki on hevosen kanssa vaarallista. Ihan kaikki. Joten jää itselle pohdittavaksi, mikä on aina se "pienin paha" tässä suuressa vaarallisessa maailmassa.)

Ei tullut eilenkään lähdettyä ratsastamaan. Pakkasta oli varmaan -18 astetta ja tuuli niin, että tukka irtoaa. Ihan perseestä. Sen sijaan pakersin D:n tarhassa olevan muuripadan kimpussa, jotta sain siitä kolmen sentin jään pois ja pesän täyteen kynttilöitä. D:n vesi on siis muuripadan padassa, jota yritetään pitää sulana kynttilöin ja roihuin. Yöksi kansi päälle. Kyllä se pikkupakkasilla välttää. Piti välillä lähteä hakemaan tallista kauha, jotta jäämössön sai pois. Pinta ehti jäätyä siinä muutaman minuutin aikana uudelleen, mutta onneksi ei sentään kolmea senttiä. Oli heppaparalla kyllä kova jano ja kolme ämpärillistä se varmaan joikin tallissa. Otin D:n muutenkin aiemmin sisälle, kun muutkin olivat tallissa. Kyllä keljuttaa tämä talvi. Onneksi helpotusta näyttää olevan luvassa. Totesinkin, että talvella 99 % ajasta kelissä on jotain vikaa. Seuraavaksi tulee varmaan liukasta.

Perjantain lämpötilat näyttää olevan laskussa, mutta iltapuolella tuuli alkaa voimistua. Onneksi on vapaata, niin voi tällätä itsensä sään kannalta hyvään aikaan tallille. Luulen vaan, että talvella sitä "hyvää aikaa" ei minulle ole koskaan.

blogi joululomailee

E-kortin myötä blogi siirtyy joululomalle! Heppahommiin palataan siis ensi vuoden puolella seuraavan kerran!

mashia, mushia vai möshiä?

Mietin joskus, mitkä asiat hevosmiestaidoissani kaipaavat (ratsastuksen lisäksi) hiomista ja yksi niistä on ehdottomasti ruokinta. Minulla ei siis ole omaa hevosta, eikä ole koskaan ollutkaan, joten ruokinta on helppoa. Omistajan ohjeiden mukaan eväät turvan eteen ja hyvä niin. Ei tarvitse stressata, onko nyt kaikki hivenaineet ja valkuaiset kohdillaan, kun sen tekee joku muu. Osaan tietysti tarkastella vähän hevosen lihavuuskuntoa ja vireyttä, mutta en silti luottaisi täysin omaan arviointikykyyni ja siihen, että johtuuko joku asia nimenomaan ruokinnasta vai jostakin muusta seikasta.

Sen kyllä tiedän, että kavioillaan pysyäkseen hevonen tarvitsee heinää ja vettä. Niistä aloitetaan ruokinta. Joillekin tämä voi riittää. Heinä ja vesi. Kuulostaa vankilaruualta ja rangaistukselta verrattuna siihen, mitä kaikkea nykyajan hevoset syövät. Yleensä kuitenkin harrastehevonenkin tarvitsee vähän tuhdimpaa sapuskaa jaksaakseen.

Jos kysyisin joltakulta satunnaiselta kulkijalta, mitä hevoset syövät, he varmaan vastaisivat heinän lisäksi kauran. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä harvemmassa ovat kauraa syövät hevoset. Ja tarkoitan sitä rehellistä kauran olomuodossa olevaa kauraa. Tämän selittää osaksi alati kasvava valikoima rehuja, joissa kaura on mukana. Oikeaa kauraa voi myös olla hankala saada. Voi siis olla helpompi ostaa lisä/täysrehu, jossa kaura itsessään on mukana. Toinen vaihtoehto tuntuu olevan ilmiö: kauraton ruokavalio. Kaikille hevosille kaura ei sovi. Eivätkä hevoset alun alkaenkaan tarvinneet kauraa. Se on tullut ihmisen myötä. Tässäkin asiassa tullaan siihen, että on tarjolla niin monia muitakin vaihtoehtoja kuin kauran syöttäminen - kenties parempia. Ja joillekin varmasti onkin parempia.

Olen lukenut kauhulla nettikeskusteluja, joissa joku pyytää apua, kun hevosella on maha sekaisin. Siinä on sitten pitkä lista eri lisärehuja ja -ravinteita, jotka tilannetta voisivat helpottaa. Ehkä parhain neuvo, minkä olen kuullut, on se, että silloin, kun mahan kanssa on ongelmia, palataan aina lähtöruutuun eli heinään. Jätetään nyt ne pussit, mashit, mushit ja möshit kauppaan ja annetaan heinää. Yksinkertaistetaan siis ruokavalio. Jos heinän kanssa on ok, voi sitten lisätä mukaan esimerkiksi kivennäiset ja taas katsotaan, mitä tapahtuu. Se hevonen ei kuole siihen, että se ei vähään aikaan saa myslejään tai mössöjään. Jos pelkkä heinäkin aiheuttaa ongelmia, sitten kannattaa varmasti käyttää eläinlääkäriä ja tutkituttaa heinä. (Se, onko heinäanalyysi absoluuttinen totuus, onkin sitten oma juttunsa. Uskon, että parhaiten sen heinän laadun näkee hevosesta, jos siis osaa tilannetta lukea. En sano, että heinäanalyysi on huuhaata - ei ole arvioidessa sitä, kannattaako heinää syöttää, mutta ehkei yksittäisen arvon perusteella kannata julistaa heinää hyväksi/huonoksi. Noh, ei tästä enempää.)

Minun taidoillani ei siis onnistuta rakentamaan hevosen ruokavaliota oikeaksi, mutta onneksi apua saa osaavammilta ja aina voi opetella enemmän. Esimerkiksi eläinlääkäriltä voi kysyä neuvoa hevosen ruokintaan. Lisäksi netissä on paljon artikkeleja ja sivustoja koskien ruokintaa, mutta siellä yksin seikkaillessaan täytyy muistaa maalaisjärki eikä luottaa sokeasti kaikkeen. Lisäksi tuotemerkkien sivuilta löytyy vinkkejä ja laskureita, mutta on muistettava, että ne pohjautuvat tuotemerkkien omiin tuotteisiin ja harvemmin niihin voi syöttää koko heinäanalyysia eli laskurin heinä voi olla jotain muuta kuin sinun syöttämäsi. Ruokinnassakin pätee se, että yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei ole. Joku toinen neuvoo kuitenkin toista kuin toinen. Joku muu voisi ruokkia hevostasi eri tavalla. Tärkeintä on kuitenkin se, että hevonen on hyvinvoiva ja sen ruokinta sen hetkisiin tarpeisiin on sopiva. Tarpeen vaatiessa ruokintaa sitten korjataan.

Tästä asiasta voisi kirjoittaa kilometripostauksen ja käännellä ja väännellä asioita eri kanteilta, mutta lopetetaan hyvän sään aikaan. Tämä on siis minun mielipiteeni ja mitä olen vuosien aikana oppinut. En välttämättä ole oikeassa enkä väitäkään olevani tyystin oikeassa. Haluan oppia lisää, enkä näillä tieto-taidoilla ole menossa muuttamaan kenenkään ruokintaa. Uskon silti minulla olevan hyvät teoriapohjat oppia hevosen ruokinnasta. Että heinä ja vesi on se, mistä kaikki alkaa ja kaikkia ruokintaneuvoja ja -vinkkejä ei kannata purematta niellä. Tunne hevosesi siis. 

P.S. Influenssan vuoksi viime viikolla en käynyt kertaakaan tallilla, nyyh! Onneksi olen jo tervehtynyt yskää lukuunottamatta ja tänään pääsen taas lappaamaan paskaa. Jes!

millainen on D:n hoitopäiväni?

Ajattelin kertoilla, mitä normaalisti teen, kun menen hoitamaan D:n ja missä järjestyksessä, eli millaisen rytmin olen itselleni omaksunut.

Minulla on siis normaalisti töitä 8-16, joten olen kotona yleensä 16:30-16:50. Ennen lähtöä syön ja vaihdan vaatteet ja sitten menoksi. Ensimmäisenä kurkistan D:n tarhaan ja yritän muistaa katsoa, paljonko tarhassa on vettä. Lähinnä katson, että D on kunnossa ja onko sillä loimea ja onko se kovin likainen ja tietysti pitää vähän rapsutella ja silitellä, jos D tulee portille norkoilemaan. Tallilla käyn ensin tsekkaamassa valjashuoneessa olevan vihkon, johon tallilaiset jättävät viestejä. Sitten laitan D:n iltamössön turpoamaan.

Seuraavaksi käyn karsinan kimppuun eli siivous. D:n omistajan kanssa on sovittu, että minun ei tarvitse lisätä turvetta. (Eilen poikkeuksellisesti sain komennon laittaa pari paalia karsinaan.) Kun karsina on siivottu, täytän vesiastian ja irrotan heinäverkon. Mikäli heinäpussit on tyhjiä, käyn täyttämässä ne, mutta usein tallissa on vielä yksi pussi jäljellä, josta saa iltaheinät verkkoon. Eli heinäpussien täyttö tässä välissä. Kun heinät on laitettu, lakaisen käytävän siitä osasta tallia, missä D asuu.

Sitten siivotaan tarha. Otan mukaan ison ämpärin/saavin vettä, jonka pusken kottareilla tarhaan ja täytän vesiastian. Tarhan siivouksen jälkeen voikin sitten pyydystää D:n ja lähteä ratsastamaan.

Ratsastuksen jälkeen D pääsee heiniensä ja mössön ääreen ja käyn siivoamassa lannat kentältä, mikäli sinne sellaisia jäi. Siinäpä se aikalailla onkin. Aikaa tässä menee yleensä 2,5 tuntia.